Tällä viikolla oli siis tämä loma. <: Ja se tosiaan oli hyvään rakoon. Saatiin kokeita, ja niitä sulatellessa on ehkä ihan hyvä, ettei tarvitse mennä kouluun kuuntelemaan, kuinka hyvin muilla on mennyt. Mutta niin. Kyllähän mie oon ihan tyytyväinen kaseihin ja yseihin (ja siihen yhteen kutoseen!), parhaani tein. :)

Loma alkoi periaatteessa keskiviikkona, kun meillä oli taksvärkki -päivä (kerätään rahaa 10€ jossakin valitsemassaan työpaikassa ja sitten lahjoitetaan se koulun kautta hyväntekeväisyyteen). Olin tuon kyseisen päivän kotona haravoimassa. Huoh. Olipas se. Aika meni kylläkin melko nopeasti, kun oli MP3 -soitin, kännykkä ja kaakaoputeli siinä viekussa.<3 ..kuulostaa hyvältä. tiiän. :D

Mutta sitte se keskiviikko.. tietokone meni rikki. :S Mun elämä katos siinä samalla, no ei nyt kirjaimellisesti. Tajusin, kuinka paljon muuhunkin voi käyttää aikaa, esim. nukkumiseen ja tieteispiirrettyjen katsomiseen (tiedätte varmaan niitä "Olipa kerran elämä" ja "Olipa kerran ihminen" -sarjoja jonkun kymmenen vuoden takaa.. Olin aika pieni, kun niitä näytettiin televisiosta, nyt katsoin DVD:ltä. <: Tietokone siis vain sammui ja "piipitti" koko ajan, eikä lähtenyt sitten enää loppuvaiheessa edes päälle. :S harmitti tosi paljon.

Perjantaina myö sitten käytiin ostamassa uusi kone. Tää on joku tommonen ACER:i. En tiiä merkkiä enkä muuta, mutta nopea on ja ihan siistikin vielä. <: Perjantaina oli sitten niin hyvä mieli, etten jäänyt uuden koneen ääreen vaan lähdin sitten lenkille kaverin ja tuon meidän Jymy-koiran (beagle) kanssa. Reilu tunti käveltiin ja juteltiin. Oli tosi mukavaa.

Mutta niin. Eilen olin sitten kummitytön kanssa ja se jäi jopa yöksi. Kiva loma kaikenkaikkiaan.<3 ..ja huomenna taas alkaa arki ja koulu ja läksyt ja stressi ja harrastukset.. ja. BLÄÄH. Huomenna vasta.:)

Että näin.

Tiedätkö miten paljon voisin antaa,
vain kuullakseni äänesi pehmeän,
sanoakseni sulle hyvää yötä
ja kertoa sulle salaisuuden tärkeän?

Sua ei koskaan näy missään lähettyvillä,
pitääkö mun muistaa kaikki menneisyys,
valehdella sydämelle ja sulle sillä,
ettei mua todellakaan kiinnosta,
eikä mikään mee koskaan niin,
haluaisin vaihtaa päivää,
mennä eiliseen,
ja seuraaviin.

Ottaa sua kädestä kiinni,
koskea lämpöä, pintaa.
Mietitään iltaisin ehkä toisiamme,
lähelläsi sanoja ei vaan tuu,
mut tiiät silti ettei mulle kelpaa kukaan,
ei mun mieltä paina kukaan muu.

Sun luoksesi itkee mun mieli,
kaipaus kaihertaa, hämmentää,
en olisi arvannut kai koskaan,
ettei mitään tuu olemaan,
kuvittelin meistä liikaa.

Taas näin mä tuun samaan mielikuvaan,
jossa poika suutelee tyttöä,
toinen tyttö astuu kuvaan
ja pojan sydän toiselle sulaa.

Ei mun itku auta tänään ketään,
pilvetön taivas silmät sun,
vapaus, tunne katkera,
et oo ollu koskaan mun.

Tahdon kysyy sulta mitä nykyään mietit,
miten sulla menee,
sä vaan hymyilet ja lähdet,
kai se hymy jotain ehkä merkitsee?
Enpä tiedä, mitä odotan elämältä,
mitä haluan ensi viikolla tältä.

Enempää en sulta oo koskaan pyytänyt,
mitä oot voinu antaa,
en oo sua häirinny mut nähny silti
et kaikki menee aina uudestaan tällee.
Kysyisin ootko koskaan välittäny,
mun elämää suunnitellu,
lapsille nimiä antanu?

Kai meidän tiet toiseen suuntaan johtaa,
kaiku kuiskaa et itken taas ihan turhaan,
sä meet omaa polkuas, niin pitäis munkin mennä,
tiiän ettei kaipuu tää lopu
eikä pian sydän taas kauniisti ilmoilla lennä.

Haavoitan itseäni turhin unelmin, haavein,
syytän tyhmyyttäni yksin ainoastaan,
miks niin tapahtuu aina, mitä väärin tein?
Kun taas aamulla herään,
aurinko ei nouse, ei naura suu,
ei mun mieltä paina kukaan muu.

Ei tästä tuu mitään ja tiedän sen,
ymmärrän sua varsin hyvin,
oon kai vähän erilainen.
Sun katseessas silti kaihon, ikävän nään,
väität vaan ettet pidä meitä minään.

Uskalla en enää yrittää edes,
en mä pysty sun päätä kääntämään,
huulias lähemmäs menemään,
mun sydän on punainen ja veres.

Oot vaan ollu mulle kaveri ja kiltti,
pahoitit mun mielen, petit nuoren ihmisen,
miks mun sydämeen on kirjoitettu,
kaikesta huolimatta: "silti."

(Jep. siinä mun päivä. oon yrittäny kehitellä jotaa räppilyriikkaa, vaik se ei kyl ihan oo mun laji. pitää olla niin paljon sanoja ja asiaa ja nopea kieli. :DD )

mut joo. hyvät viikonloput kaikille ton runon myötä.

Voisin olla naurettava, samalla lailla kuin kaverini tällä hetkellä, ja jättää menemättä enää koskaan mihinkään vain sen vuoksi, etten tapaisi uusia ihmisiä, muttei ehei. Eihän se käy. Eikä se minun ja ystäväni välejä muuta. Voin pitää yhteyttä tietokoneen tai puhelimen avulla, todellakin, ei se mitään muuttaisi etten menisi koskaan enää mihinkään. Eikä se muuta mitään, että kaverini haukkuu kavereitani. Minun mielipiteitäni se ei muuta ollenkaan.

Jos on omat asiat huonosti ja ei ole kavereita, se ei ole suinkaan minun vikani. Ennen kuin syyllistää muita pitää punnita omat tekonsa ja miettiä, miksi niitä kavereita ei ole niin paljoa. Syy löytyy kyllä, kun oikein miettii pienillä putkiaivoillaan.

En jaksa välittää (enää). Valittakoot ja surekoot yksinään. En jaksa sitä, että mun pitäisi aina olla jotenkin saatavilla kun kaverilleni sopii, eikä ole hänkään paljon yhteyksiä pitänyt, näin vain välikommenttina. Ja samalla tavalla hänellä on omia kavereita, muutamia, joiden kanssa viettää aikaa. Ja poikaystävä, enkä minä suinkaan ole mustasukkainen tai kateellinen. Miksi olisin? Oma elämäni on vallan ihanaa (välillä;) ja haluankin sen olevan täysin omaa elämääni.

On naurettavaa, että semmoisia ihmisiä on olemassa. Ei muuta vuodatettavaa tänään. Kiitos.

Kuulette musta lisää, kunhan a) vähän opin käyttämään tätä

                                            b) oon tarkkaillu ensin muiden blogeja

                                            c) oon sisäistäny joitakin tärkeitä pikkujuttuja.

Niinhän se on. Kukaa ei oo seppä syntyessään. :P Kuvia osasin jotenkuten jo lisäillä ja löysin tän kirjotushommelin, mut. :DD kaikki muu onki sitte auki. Tuntuu, etten saanu tätä kirjotustyyliäkään edes "paksunnettua." 

ps. Enkä oo blondi.. ;)

mut. haluisin saada jotaa rakentavaa neuvoa. [: jos semmoista edes on olemassa. kiitos,moi,hei.  

<3 : minä.