Silti.

Tiedätkö miten paljon voisin antaa,
vain kuullakseni äänesi pehmeän,
sanoakseni sulle hyvää yötä
ja kertoa sulle salaisuuden tärkeän?

Sua ei koskaan näy missään lähettyvillä,
pitääkö mun muistaa kaikki menneisyys,
valehdella sydämelle ja sulle sillä,
ettei mua todellakaan kiinnosta,
eikä mikään mee koskaan niin,
haluaisin vaihtaa päivää,
mennä eiliseen,
ja seuraaviin.

Ottaa sua kädestä kiinni,
koskea lämpöä, pintaa.
Mietitään iltaisin ehkä toisiamme,
lähelläsi sanoja ei vaan tuu,
mut tiiät silti ettei mulle kelpaa kukaan,
ei mun mieltä paina kukaan muu.

Sun luoksesi itkee mun mieli,
kaipaus kaihertaa, hämmentää,
en olisi arvannut kai koskaan,
ettei mitään tuu olemaan,
kuvittelin meistä liikaa.

Taas näin mä tuun samaan mielikuvaan,
jossa poika suutelee tyttöä,
toinen tyttö astuu kuvaan
ja pojan sydän toiselle sulaa.

Ei mun itku auta tänään ketään,
pilvetön taivas silmät sun,
vapaus, tunne katkera,
et oo ollu koskaan mun.

Tahdon kysyy sulta mitä nykyään mietit,
miten sulla menee,
sä vaan hymyilet ja lähdet,
kai se hymy jotain ehkä merkitsee?
Enpä tiedä, mitä odotan elämältä,
mitä haluan ensi viikolla tältä.

Enempää en sulta oo koskaan pyytänyt,
mitä oot voinu antaa,
en oo sua häirinny mut nähny silti
et kaikki menee aina uudestaan tällee.
Kysyisin ootko koskaan välittäny,
mun elämää suunnitellu,
lapsille nimiä antanu?

Kai meidän tiet toiseen suuntaan johtaa,
kaiku kuiskaa et itken taas ihan turhaan,
sä meet omaa polkuas, niin pitäis munkin mennä,
tiiän ettei kaipuu tää lopu
eikä pian sydän taas kauniisti ilmoilla lennä.

Haavoitan itseäni turhin unelmin, haavein,
syytän tyhmyyttäni yksin ainoastaan,
miks niin tapahtuu aina, mitä väärin tein?
Kun taas aamulla herään,
aurinko ei nouse, ei naura suu,
ei mun mieltä paina kukaan muu.

Ei tästä tuu mitään ja tiedän sen,
ymmärrän sua varsin hyvin,
oon kai vähän erilainen.
Sun katseessas silti kaihon, ikävän nään,
väität vaan ettet pidä meitä minään.

Uskalla en enää yrittää edes,
en mä pysty sun päätä kääntämään,
huulias lähemmäs menemään,
mun sydän on punainen ja veres.

Oot vaan ollu mulle kaveri ja kiltti,
pahoitit mun mielen, petit nuoren ihmisen,
miks mun sydämeen on kirjoitettu,
kaikesta huolimatta: "silti."

(Jep. siinä mun päivä. oon yrittäny kehitellä jotaa räppilyriikkaa, vaik se ei kyl ihan oo mun laji. pitää olla niin paljon sanoja ja asiaa ja nopea kieli. :DD )

mut joo. hyvät viikonloput kaikille ton runon myötä.