Syksy on jo pitkällä. Odotan joulua, ja sitä, että saa mennä sankarihaudoille sytyttämään kynttilöitä. Sitä, että näen kummityttöni onnelliset kasvot jouluna, kun hän saa joulupukilta lahjoja. Sitä, kun maa on valkoinen ja ulkona on jouluvaloja. Sitä, kun on hiljaista ja keskipäivällä syödään riisipuuroa kanelin kanssa. Sitä, kun kuusi tuoksuu metsälle ja äiti polttaa kynttilöitä. Sitä, kun on aivan hiljaista . .

Jos joku on käyny isokoulutuksen, ni tietää, mitä seurakunnan nuorisotoiminta oikeesti on. Ei se oo pelkkää "Jumalaa" kirjaimellisesti vaan paljon muuta, yhdessäoloa ja turvallisuutta, sitä mitä ihminen tarvitsee. Joskus kuulee, että kaveritkii on sitä mieltä, et: "Mitä tyä siäl muka oikee teette? Rukoilette ja kirkkoilette?"

Oon saanu näitten kahen koulutusvuoden aikana monta kaverii ja hyvänpäiväntuttui myös ja oon niistä kaikista ikionnellinen. Ja oon oppinu kaikkii elintärkeit juttui ihmissuhteista ja siitä, kuinka rippikoulus pitäis toimii ja näyttää esimerkkii.

Isoset on kaikinpuolin erilaisii, mut mukavii silti. Jos isoseks ensinnäki lähtee, ni se on jo merkki sille, että on jokseenkin sosiaalinen ja hakeutuu ihmisten seuraan. Ja vois olettaa, että isosilla on myös päämääriä ja halua oppii uusia asioita ehkä vähän enemmän (en yleistä) kuin muilla samanikäisillä. 
Tai sitte yksinkertaisesti vaan enemmän vapaa-aikaa (tosin: seurakuntanuoreksi ryhtyminen se vasta aikaa viekin :O )

Muttamutta, se miksi tästä nyt aloin kertomaa on, että tossa eilen oli viimeinen isosleiri. Tuntu hyvältä, ku kaikki oli yhdessä. Tuntuu myös, että nyt vasta tuolla viimeisellä leirillä oppi tutustumaan muutamiin ihmisiin ja sai niihin kontaktia, mikä on kyllä hyvä. Saimme myös tietää, että milloin on meiän vuoro mennä riparille isoseksi ja keiden kanssa :) . kieltämättä olin hieman pettynyt muutamista asioista, mutta viilaan pilkkua varmaan niin kuin yleensä, joten se on ohimenevää. ihmissuhteet on vaikeita. :/ <3

Kesä tulossa, kevät menossa. ^^ 

On rankkaa tuon lukion kanssa. Matematiikka takkuaa (olin tosin kipeä pari viikkoa yhden kurssin ajan niin se verotti paljon tunteja, jolloin ois voinu oppia), mutta eteenpäin pitää jatkaa ja yrittää uudestaan sitten, ei siinä muu auta. 

Ihmissuhteet on myös sekaisin, niin kuin mainitsin. Voiko kavereihin luottaa ja kuka määritellään kaveriksi? 
Ja kuinka paljon pitää ensin kärsiä, ennen kuin löytää semmoisen ihmisen, joka tykkäisi? Tai sellaisen pikemminkin, joka ei lähtisi pois? Mutta hammasta purren päivä kerrallaan. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Jos tätä kyseistä ihmistä ei olisi ollut, olisin edelleen epätoivoisesti ihastunut ihmiseen, joka ei todellakaan vastannut tunteisiini (vieläkin uskon, että jotain oli, mutta en jaksa yrittää enää ja olen päässyt hänestä jokseenkin yli, muistot toki jäävät). Mutta mitä, kun tämä ihminen, joka pelasti sinut monelta itkulta, lähtee pois? Mitä, kun näitä lähteviä on kaksi, ystävä ja toinenkin? Mitä on kesän jälkeen? On mulla kavereita, ihan riittämiin, mutta nämä kaksi tärkeää. Miksi? Joka päivä kesä tulee lähemmäksi ja en ole vielä tiedostanut sitä, etten nää enää heitä ehkä koskaan. Miten voi hyvästellä ihmisen, jota ei halua hyvästellä, josta ei halua luopua, jota ilman ei olisi mitään? 

Olen oppinut vuodessa tuntemaan ihmisen, josta nyt välitän. Kunnioitan hänen mielipiteitään ja yritän pysyä poissa hänen sydämestään. Ehkä hänen olisi sitten helpompi lähteä, tai minun helpompi hyvästellä.. Mitä, jos olisimme tavanneet aikaisemmin?

Scorpions - Still loving you.

On kulunu tovi tosta mun edellisestä merkinnästä ja ajattelin kirjoittaa, että oon ihan kunnossa ja kaikki on suhkot hyvin. :) Lukio on lähteny käyntiin ilman mitään sen erikoisempia ja se on oikeestaa ihan mukavaakin. Koeviikkoja jotkuu kammoksuu, mutta ku tietää mitä osaa ja mitä ei osaa, ni voi mennä reilulla mielellä kokeesee ja tehä parhaansa. Mitä sitä turhaa jännittämään. Ite oon kokeessa ehkä parhaimmillani, kai se on se tunnelma: muistaa kaiken mitä pitääkin (ja jos ei muista, ni sitte vähä soveltaa;)

Mitäs muuta. Täytin 17 tuossa tammikuun alussa ja oon nyt sitten kai kauneimmillani. ;D No ehkä tota päivää pitää oottaa vielä vähä kaemmin, mutta kyl minust nainen viel tulee, some day.

Nyt siis on tuo koeviikko, mistä äsken jo jurputin. Tänään oli ruotsin koe ja luulen, et se meni ihan ok. :> Mitä nyt koeluokka ei ollu valmiina sun muuta häslinkii, mut tein sitä sitte pari tuntii ja lähin kotii LIDL:n ja kirpputorin kautta. Kuuntelin samal musaa ja tuntu hyvältä.. tiiättekö, ku on semmosii hetkii, jolloin pitää olla yksin, vaikkei mikää ookkaa huonosti. Ku vaan haluu nauttii siitä kaikesta, mitä on, ihan yksin. Kuunnella vaa itteää ja hymyillä. Haukata happea. .  Niin. Kävelin sitte kotii, aurinko lämmitti, vaik posket olikii ihan kohmeessa. :p Eniten täs lämmittää, et mul on kaks "vapaapäivää", ku ei oo kokeita huomen eikä keskiviikkona ;) mut. hissankirjaa vois kyl vähä raottaa täs joku päivä . :ss ihan vaa, ettei sit ihan kokonaa tarvi pistää omaks syyks sitä, et koe menee huonost . . .

Ja katoin eilen LEIJONAKUNINKAAN ! En muistanu et se oli niin hyvä ja siin oli niin paljo ihanii ja koskettavii juttui. Äidinkielen opettaja höpöttää aina siitä, et ku vanhenee ni tulee kriittiseks ja alkaa analysoimaa kaikkee järjellä. Tajusin, et mul on viel mahdollisuus pysyä lapsena, ainaki jollaki tasolla. Kaipaan lapsuutta<3.

Mut eipä täs muuta. Tuli hyvä mieli, ku pääs kirjottamaan. :)

Linkki tos alapuolel on Gary Julesin kappale Mad World. Löysin sen jostaa netistä eilen ja se on mun mielest aivan ihana. Se musiikki ja video kans. Lapsuus.<3
http://www.youtube.com/watch?v=4N3N1MlvVc4 <3

palaillaan ihmiset. hyvää illan jatkoa kaikille tasapuolisesti !

Hyvää mulle kuuluu. En oo ehtiny kirjoitella tänne sen enempiä, kun on ollut kiirettä koulun parissa ja muutenkin kaikenmoista menoa. |: Syksy on kuitenki lähteny silleen normaalisti liikkeelle pieni stressi ja pikkuriikkinen masennus lisäpotkuna. Haravoitu on jopa puolet pihasta...

Tällä viikolla oli siis tämä loma. <: Ja se tosiaan oli hyvään rakoon. Saatiin kokeita, ja niitä sulatellessa on ehkä ihan hyvä, ettei tarvitse mennä kouluun kuuntelemaan, kuinka hyvin muilla on mennyt. Mutta niin. Kyllähän mie oon ihan tyytyväinen kaseihin ja yseihin (ja siihen yhteen kutoseen!), parhaani tein. :)

Loma alkoi periaatteessa keskiviikkona, kun meillä oli taksvärkki -päivä (kerätään rahaa 10€ jossakin valitsemassaan työpaikassa ja sitten lahjoitetaan se koulun kautta hyväntekeväisyyteen). Olin tuon kyseisen päivän kotona haravoimassa. Huoh. Olipas se. Aika meni kylläkin melko nopeasti, kun oli MP3 -soitin, kännykkä ja kaakaoputeli siinä viekussa.<3 ..kuulostaa hyvältä. tiiän. :D

Mutta sitte se keskiviikko.. tietokone meni rikki. :S Mun elämä katos siinä samalla, no ei nyt kirjaimellisesti. Tajusin, kuinka paljon muuhunkin voi käyttää aikaa, esim. nukkumiseen ja tieteispiirrettyjen katsomiseen (tiedätte varmaan niitä "Olipa kerran elämä" ja "Olipa kerran ihminen" -sarjoja jonkun kymmenen vuoden takaa.. Olin aika pieni, kun niitä näytettiin televisiosta, nyt katsoin DVD:ltä. <: Tietokone siis vain sammui ja "piipitti" koko ajan, eikä lähtenyt sitten enää loppuvaiheessa edes päälle. :S harmitti tosi paljon.

Perjantaina myö sitten käytiin ostamassa uusi kone. Tää on joku tommonen ACER:i. En tiiä merkkiä enkä muuta, mutta nopea on ja ihan siistikin vielä. <: Perjantaina oli sitten niin hyvä mieli, etten jäänyt uuden koneen ääreen vaan lähdin sitten lenkille kaverin ja tuon meidän Jymy-koiran (beagle) kanssa. Reilu tunti käveltiin ja juteltiin. Oli tosi mukavaa.

Mutta niin. Eilen olin sitten kummitytön kanssa ja se jäi jopa yöksi. Kiva loma kaikenkaikkiaan.<3 ..ja huomenna taas alkaa arki ja koulu ja läksyt ja stressi ja harrastukset.. ja. BLÄÄH. Huomenna vasta.:)

Lyhyesti ja ytimekkäästi: "Odotan jo viikonloppua."

Että näin.